Minulla oli unelma

MEREN LÄHEISYYS, Öljyväri 65x95, 2016

MEREN LÄHEISYYS, Öljyväri 65x95, 2016

 
 

Olin koko ikäni arvostanut taidetta, mutta en ollut koskaan harrastanut sitä. Ihailin taiteellista lahjakkuutta. Tiesin, että osaan kohtuullisen hyvin piirtää ja että minusta löytyy luovuutta. Sisälläni alkoi itää unelma siitä, että minusta tulisi taidemaalari. En hetkeäkään ajatellut ruveta harrastamaan maalaamista, vaan tehdä sitä ammattimaisesti. Unelmani oli vaihtaa kokonaan alaa ja yrittää tehdä toinen elämänura taidemaalarina.

Kypsyttelin asiaa muutaman kuukauden. Unelma valtasi mieleni. Päätin tehdä kaikkeni tullakseni taidemaalariksi. Päätöksen tekeminen oli lopulta hyvin yksinkertaista, seurasin vain vaistoani ja sydämeni ääntä. Järjellä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa, enhän ollut siihen mennessä koskaan edes pitänyt sivellintä käsissäni. Käytännön järjestelyt veivät aikansa ja sitten vuoden 2004 lopussa päättyi 33 vuotinen rakentajan työurani. Näistä vuosista 19 viimeisintä ahersin rakennusyrityksen toimitusjohtajana. Koko rakentaja-aikani oli kovaa työntekoa, mutta hienoa ja palkitsevaa aikaa. Nyt kuitenkin halusin jotain ihan muuta.

Tammikuussa 2005 aloitin maalaamisen omassa ateljeessani. Tunsin heti, että olin tehnyt oikean päätöksen. Minun ei tarvinnut miettiä, mitä maalaisin. Kuvia tulvi mieleeni ja maalasin niitä kankaalle sen kummemmin ajattelematta. Se oli mahtavan jännittävää ja samalla vaikeata. En tiennyt mitään edes maalaamisen tekniikasta, mutta jotenkin maalauksia syntyi.

Ymmärsin toki, että on välttämätöntä hankkia perusteellinen maalarin koulutus. Menin välittömästi työväenopiston alkeiskurssille. Talvikauden 2005-06 olin Taidekoulu MAAn kurssilla ja 2006-07 Vapaassa Taidekoulussa. Syksyllä 2007 pääsin Alfa Art taideoppilaitoksen nelivuotiseen kuvataiteilijan ammattikoulutukseen.

Maalaamisen aloittaminen oli yksinkertaista, koska ei tarvinnut ajatella. Kuvia tulvi mieleeni ja minulle riitti, että sain maalattua niitä kankaalle. Se tuntui hyvältä ja kivalta. Aikaa myöten aloin oivaltaa, etten oikeasti ymmärtänyt taiteen tekemisestä mitään. Mieleeni alkoi nousta kysymyksiä, jotka vaativat pohdintaa. Kohtasin yhä uusia isoja ja pieniä taiteen haasteita ja aloin määrätietoisesti etsiä ja kehittää niihin vastauksia. Olen vuosia etsinyt ja löytänyt ja tämä prosessi jatkuu edelleen. Maalaamisesta on tullut myös syvällistä ajattelua. Silti tekemisen ilo ja luontevuus on säilynyt koko maalarin tieni ajan.

Siirryin taiteen maailmaan suoraan pystymetsästä. Maalariksi ryhtyminen oli hyppy täysin tuntemattomaan. Uskon, että minulle se oli juuri oikea polku taiteeseen. Olen pystynyt seuraamaan johtotähteäni ja itsenäisesti etsimään ja löytämään. Näin toivon välttäneeni ne kliseet, kuplat ja keisarin uudet vaatteet -ilmiöt, joita taiteen maailma on tulvillaan.