AJATUKSIA TAITEESTA

TAITEEN OLEMUS

Mitä taide on ?

Taiteen maailmassa on hyvin vähän universaaleja totuuksia. Melkein kaikissa taiteen asioissa on kysymys mielipiteistä tai käsityksistä. Ja melkein kaikissa asioissa on paljon erilaisia mielipiteitä. Minkäänlaista yksimielisyyttä ei vallitse edes siitä, mitä taide on. Taiteelle ei ole pystytty kehittämään mitään yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Eräät taidefilosofit, Martin Heidegger etunenässä, ovat tosissaan yrittäneet määritellä taidetta, mutta minulle nämä määrittelyt pysyvät vieraina. En väitä, että Heidegger olisi väärässä, mutta taiteen tekijän hän johdattaa viidakkoon, josta ei ole ulospääsyä. Hänen perusongelmansa on pohjimmiltaan yksinkertaisen asian vääntäminen aivan liian monimutkaiseksi malliksi.

Minusta se, ettei taiteelle ole mitään yleistä määritelmää, on taiteen tekijälle oikeastaan vain hyväksi. Hänellä on mahdollisuus itsenäisesti luoda oma määritelmänsä ja antaa sen toimia tienviittana maalarin polullaan.

Ihminen on vuosimiljoonien evoluution tulos. Evoluution myötä ihmiselle on syntynyt ruumis ja sielu. Taide majailee sielun reviirillä, samoin esimerkiksi uskonto ja tunteet. Ihmisen ruumis kaipaa polttoainetta ja niin tekee sielukin. Se kaipaa ravintoa, jota taide ja moni muu asia tarjoaa. Minusta hyvä määritelmä taiteelle on se, että taide on sielun ravintoa.

Voiko mikä tahansa olla taidetta ?

Kuvataiteen kenttä on kokenut viimeisen sadan vuoden aikana jonkinlaisen alkuräjähdyksen. Se on pirstaloitunut, rikkonut rajansa ja laajenee ties minne. Taiteen tekemiseksi voidaan kutsua melkein mitä tahansa puuhastelua. Taideteosta on yhä vaikeampi tunnistaa taideteokseksi.

Tämä kaikki herättää kysymyksiä. Voiko mikä tahansa olla taidetta? Onko kaikki ”klassinen taide” oikeasti taidetta? Miten voimme kaikesta mielettömän runsaasta kuvataiteen tarjonnasta löytää korkeatasoiset teokset? Miten erotamme huiput massasta? Voimmeko arvioida eri-ikäistä taidetta, siis klassista-, modernia- ja nykytaidetta samoin perustein.

Minusta mistä tahansa aiheesta ja melkein millä tavalla hyvänsä voi tehdä taidetta. On kuitenkin olemassa kriteerejä, joiden tulee täyttyä ennen kuin teosta voidaan kutsua taideteokseksi. Pystymme määrittämään ominaisuuksia, jotka aina liittyvät korkeatasoiseen taideteokseen ja jotka erottavat tällaisen teoksen massasta. Jos teoksesta ei löydy näitä ominaisuuksia, se ei nouse pelkästä kuvasta taideteokseksi. Mikä tahansa siis ei ole taidetta.

Taideteos on enemmän kuin kuva

Jos maalari on riittävän hyvä, hän pystyy epäilemättä tekemään hyvän kuvan. Mutta onko tämä maalarin tekemä kuva, siis maalattu kangas, taideteos? Ei välttämättä. Ollakseen taideteos sen pitää olla enemmän kuin pelkkä kuva. Aitoon taideteokseen sisältyy aina jokin lisäarvo, joka erottaa sen pelkästä kuvasta. Taideteos pitää sisällään jotain, jonka maalari on siihen ladannut ja joka koskettaa katsojan sisintä.

Hyvä taide koskettaa monia

Jotkut taidemaailman vaikuttajat antavat meidän ymmärtää, että taiteen syvällinen kokeminen on pienen porukan sisäpiirijuttu ja että vain he ymmärtävät, mistä oikeastaan on kysymys. Tällainen ajattelu korostaa liikaa ymmärtämistä, tuskin taiteilijat itsekään aina ymmärtävät, mitä he tekevät. Sitä paitsi, tärkeämpää kuin teoksen ”ymmärtäminen” on se, että teos koskettaa katsojan sisintä. Korkeatasoinen taideteos koskettaa monia, vaikka katsoja ei täysin ymmärtäisikään teosta.

Taiteen tehtävä

Taiteelle on usein kuviteltu monenlaisia tehtäviä. Sanotaan, että taiteen tehtävänä on kertoa totuus maailmasta, yhteiskunnastamme tai ihmisestä. Tai paljastaa epäkohtia, hajottaa vanhaa ja luoda uutta maailmaa. Tai mitä tahansa muuta.

Kaikki nämä taiteen tehtävänmäärittelyt menevät metsään siinä, että ne eivät ole taiteen vaan taiteilijoiden tehtäviä jos taiteilijat ovat itselleen tällaisia tehtäviä ottaneet. Taiteelle ei voi antaa mitään konkreettista tehtävää. Taiteen ainoa missio on olla taidetta. Olemalla taidetta taideteos koskettaa ja ruokkii katsojan tai kuulijan sielua.

Taideteos ei koskaan kuvaa absoluuttista totuutta. Jos taiteilija pyrkii ehdottomaan totuuteen, teos kertoo vain taiteilijan tulkinnan siitä, mitä hän pitää totuutena. Mutta miksi pyrkiä kuvaamaan ehdottoman totuudenmukaisesti. On paljon jännittävämpää kertoa legenda, tulkita aihetta omalla tavallaan.

Taiteilijan johtotähdet

Taiteilijalla on kaksi kirkasta johtotähteä, joita kohti hänen kannattaa jatkuvasti pyrkiä. Kumpikin näistä johtotähdistä vaatii syttyäkseen itsenäistä ajattelua, opiskelua ja työntekoa. Ne vaativat myös rohkeutta ja päättäväisyyttä kulkea omaa tietään. Nämä johtotähdet ovat Näkemys ja Vapaus.

Näkemys

Näkemyksellä tarkoitan taiteen tekijän omaa perusteltua käsitystä taiteen olemuksesta, eli siitä, mitä taide on. Näkemys syntyy kulkemalla itsenäisesti omaa tietään, kohtaamalla taiteen isoja ja pieniä haasteita ja etsimällä ja löytämällä vastauksia näihin haasteisiin.

Jos taiteen tekijälle syntyy tämä näkemys, hän on saavuttanut tärkeimmän lähtökohdan työskentelylleen. Kautta historian maalaustaiteen suuret mestarit ja monet muutkin ovat kehittäneet oman näkemyksensä. He eivät ole kulkeneet taiteen valtavirran mukana. Heillä on ollut rohkeutta seurata omaa ajatteluaan. Juuri näkemys ja rohkeus seurata sitä on tehnyt heistä mestareita.

Näkemys ei useinkaan ole mikään staattinen olotila. Se muuttuu ajan ja elämänkokemuksen myötä. Voimme havaita tämän muutoksen taiteilijan tuotannossa.

Vapaus

Taiteen vapaudella on monta komponenttia. Yksinkertaisimmillaan vapaus on sitä, että taiteilija voi käsitellä tuotannossaan mitä teemoja tahansa tarvitsematta pelätä henkensä tai fyysisen vapautensa puolesta. Tämä mielipiteenvapaus kuuluu taiteilijoille jo ihmisoikeuksien nojalla.

Vapaus taiteen maailman sisällä on kyseenalaisempi asia. Hyvin harva taiteilija elää teostensa myyntituloilla ja on taloudellisesti riippumaton. Useimmat hakevat ja saavat apurahoja ja muita avustuksia. Suomen kaltaiseen pieneen maahan mahtuu monessa asiassa vain yksi totuus kerrallaan. Tämä aiheuttaa painetta kulkea taiteen valtavirran joukossa.

Ongelmallisin taiteen vapauden komponentti on vapaus toteuttaa omat visionsa. Tällä vapaudella tarkoitan sitä, että taiteilija pystyy esteettä luomaan kankaalle omat visionsa. Tämä vapaus on ongelmallista siksi, että se on täysin taiteen tekijän omissa käsissä ja edellyttää maalaamisen perustaitojen loistavaa hallintaa, siis lahjakkuutta ja paljon jatkuvaa työntekoa.

Nykytaiteen joukossa näkee teoksia, jotka on tehty tökeröllä tekniikalla. Tietenkin maalari voi käyttää sitä tehokeinona, mutta jos hänen on pakko maalata tökerösti siitä syystä, ettei muuta osaa, ei voi puhuakaan vapaudesta. Kun pitäisi lentää, taiteilija pysyy pallo tiukasti jalassa maan pinnalla.

Taideteoksen syntyprosessi

Taideteos syntyy tietoisen ja suunnitelmallisen prosessin tuloksena

Taiteen maailmassa hyvin harvoista asioista vallitsee edes kohtuullinen konsensus. Siitä kuitenkin ollaan aika yksimielisiä, että taideteos syntyy tietoisen prosessin tuloksena. Jos siis löydän rannalta puunkappaleen, jonka aallot ja rantakivet ovat hioneet upeaksi veistokseksi, niin siellä rannalla se ei ole taidetta. Mutta jos tuon sen kotiin, kiinnitän sen jalustalle ja asetan näytteille, niin olen saattanut luoda taideteoksen.

Haluan lisätä tähän määritelmään sanan suunnitelmallisen, siis taideteos syntyy tietoisen ja suunnitelmallisen prosessin tuloksena. Tietoinen ja suunnitelmallinen sulkee pois sattumanvaraisuuden. Parhaaltakaan taiteilijalta korkeatasoinen teos ei koskaan synny sattumalta. Teoksessa niin monen eri osatekijän on oltava tasapainossa keskenään, että sattuman todennäköisyys painuu nollaan.

Teema ja maalausaiheet

Maalari tekee harvoin yksittäistöitä. Yleensä hän työstää näyttelykokonaisuutta jonkun teeman ympärille. Taiteen tekijälle iso ja usein vaikea haaste on löytää innostava teema. Hänellä on oltava vahva tunneside teemaan, jotta syntyisi maalarin sytyttävä inspiraatio. Siksi taiteilijan kannattaa maalata vain sitä, mikä hänelle on tärkeää.

Kun teema on kristallisoitunut, alkaa maalausaiheiden etsiminen teeman sisältä. Jos teema on hyvä, aiheita syntyy helposti. Maalari tarvitsee vahvan tunnesiteen myös jokaiseen aiheeseensa. Teeman ja maalausaiheiden valinta kuvastaa taiteilijan elämänkokemusta, maailmankatsomusta ja kykyä ymmärtää elämänmenoa.

Tulkinta synnyttää taideteoksen

Taideteoksen syntyprosessi alkaa teoksen aiheen tai idean maalausaiheen keksimisestä. Kun aihe on yksilöity, maalari panee kaiken luovuutensa peliin ja kehittää aiheesta oman tulkintansa, jolla hän siirtää reaalimaailman aiheen taiteen maailmaan. Taideteos syntyy aina tulkinnan kautta ja mistä tahansa aiheesta voi tehdä taidetta hienolla tulkinnalla.

Se syntyykö maalauksesta taideteos vai pelkkä kuva, ratkeaa usein jo ennen kuin maalari tarttuu siveltimeen. Kuva syntyy ilman tulkintaa, mutta taideteos syntyy vain maalarin persoonallisen, luovan ja perustellun tulkinnan kautta. Hyvä tulkinta ei ole yksioikoinen, vaan siinä on ulottuvuuksia.

Maalari törmää työssään väistämättä isoihin haasteisiin, esimerkiksi siihen, miten hän hoitaa pelkistämisen. Tai miten hän saa värit hallintaansa. Hänen on pystyttävä ratkaisemaan nämä haasteet omalla tavallaan, jotta hänelle rakentuisi kunnon työkalupakki monipuolisiin tulkintoihin.

Taiteellinen idea on tulkinnan ydin

Hyvällä tulkinnalla on ydin, tulkinnan punainen lanka. Nimitän tätä punaista lankaa taiteelliseksi ideaksi. Maalarin on pystyttävä kehittämään teoksen taiteellinen idea ennen tarttumistaan siveltimeen. Idea voi koskea esimerkiksi maalaustapaa, siveltimen jälkeä, sommittelua, katselukulmaa, perspektiiviä tai värimaailmaa. Usein taiteilija käyttää samaa taiteellista ideaa koko tuotannossaan pitkään, jopa vuosikymmeniä. Tällöin taiteellinen idea yleensä koskee taiteilijan omaa persoonallista maalaustapaa.

Kaikista taiteellisesti korkeatasoisista teoksista löytyy toimiva taiteellinen idea. Hyvää taiteellista ideaa plagioidaan taidemaailmassa surutta ja sumeilematta. Moni alun perin hieno idea päätyykin aikaa myöten kuluneeksi kliseeksi.

Maalausvaihe spontaanisti

Kun maalari vihdoin tarttuu siveltimeen, hän päästää itsensä valloilleen. Hän työskentelee spontaanisti täysin maalauksen ehdoilla. Hän ei enää pidä kiinni alkuperäisestä visiostaan, vaan antaa teoksen itsensä ohjata maalaamisen suuntaa. Kun maalaus on valmis, voi lopputulos olla jotain aivan muuta, mitä maalari on lähtenyt tekemään.

Huiput erottuvat massasta

Taidemuseoiden tehtävänä on näyttää taidetta monipuolisesti. Siis esitellä kaikkea sitä, mitä taiteen nimissä tehdään. Kuraattoreilta on kuitenkin lupa odottaa kykyä ja rohkeutta pitää teosten taiteellisesta tasosta kiinni. Tätä vastuutaan he eivät likikään aina kykene kantamaan. Katsoja ei voi luottaa siihen, että kaikki nähtävissä oleva kuvataide olisi korkeatasoista.

Katsoja on usein ymmällään kohdatessaan taidetta. Hänen pitäisi itse löytää huipputaide keskinkertaisuuden suuresta valtavirrasta. Mutta mikä erottaa helmet massasta? Onko olemassa ominaisuuksia, jotka aina esiintyvät korkeatasoisissa teoksissa? Voidaanko kaiken ikäistä kuvataidetta arvioida samojen kriteerien perusteella?

Minusta näihin kysymyksiin löytyy perusteltu vastaus. Hyvästä maalauksesta pystymme tunnistamaan useimmiten kolme, mutta ainakin kaksi universaalia ominaisuutta, jotka nostavat sen massasta ja tekevät kuvasta taideteoksen. Ne löytyvät kaiken ikäisistä korkeatasoisista teoksista. Voimme siis arvioida samojen kriteerien perusteella klassista maalaustaidetta, modernia taidetta ja nykytaidetta. Nämä ominaisuudet ovat:

• Kosketus

• Taiteellinen idea

• Viesti

Kosketus

Teos koskettaa katsojan sisintä. Se herättää katsojassa tunteita, ajatuksia, muistoja tai jotain muuta. Kosketus on eri asia kuin pitäminen. Katsoja tuntee kosketuksen vaikka hän ei pitäisikään teoksesta. Kosketuksessa olemme taiteen suurella vedenjakajalla. Ratkaisevaa on, koskettaako teos katsojaa vai jättääkö se hänet kylmäksi. Tietenkin voimme sanoa, etteivät ihmiset ole samanlaisia. Se, mikä koskettaa minua, ei välttämättä kosketa toista ihmistä. Totta, mutta suurten lukujen laki toimii tässäkin. Taiteellisesti korkeatasoinen teos koskettaa suurta joukkoa katsojia, ei vain joitain harvoja.

Taiteellinen idea

Voimme aina löytää korkeatasoisesta teoksesta toimivan ja omaperäisen taiteellisen idean. Teoksen koskettavuus syntyy usein taiteellisen idean ansiosta.

Viesti

Teoksessa on viesti maalarilta katsojalle. Viesti voi olla pelkkä tunne, se voi olla ajatus tai se voi olla tarina. Katsojan on kyettävä ottamaan vastaan viesti tai ainakin osa siitä, jotta kiinnostus teokseen heräisi. Usein viestiä ei ole helppo ottaa vastaan. Se aukeaa vain pala kerrallaan ja vaatii aikaa. Hyvässä maalauksessa on kuitenkin usein jotain, johon katsoja voi tarttua ja päästä alkuun viestin vastaanottamisessa.

Kun katsoja on ottanut viestin vastaan, hänellä on täysi vapaus tulkita se omalla tavallaan. Kaikki tulkinnat ovat oikeita, taiteilijan alkuperäinen ajatus on enää yksi mahdollisuus monista. Hyvälle maalaukselle on tunnusomaista moniulotteisuus, se voidaan tulkita monella tavalla.

Joskus, nykytaiteessa useinkin, viesti on niin vaikeassa muodossa, ettei katsoja kykene ottamaan sitä vastaan. Tällainen teos tuntuu katsojasta tyhjänpäiväiseltä tai kummalliselta. Se ei kosketa katsojaa vaan jättää hänet kylmäksi. Katsoja voi tuntea olonsa vaivautuneeksi, koska hän ei ymmärrä teosta. Vika ei kuitenkaan ole katsojassa, vaan teoksessa.

On olemassa myös korkeatasoista maalaustaidetta, jossa ei ole minkäänlaista viestiä. Claude Monet on esimerkki maalarista, joka oli suuri näkijä, mutta ei vähääkään tarinankertoja. Hän pyrki vain kuvaamaan näkemäänsä mahdollisimman hyvin eikä sisällyttänyt teoksiinsa minkäänlaista viestiä.